Emmi ja viimeiset kuviksen demot!

Toisella kuviksen demolla teimme nuken tai sen osia. Tarkoituksena oli tehdä nukelle esim. pää tai muita vartalon osia, jotka oli mahdollista liittää käsityössä tehtyyn, opetuskäyttöön valmistettuun nukkeen. Aluksi tarkoituksenani oli tehdä kurkistusnukke, mutta valmistusprosessin aikana päädyinkin tekemään perinteisemmän käsinuken. Valitsin itselleni aiheeksi eläimen ja materiaaliksi "puumassan", ruskean, muovailuvahan kaltaisen itsestään kovettuvan matskun. Ensin liitin puutikun päähän sanomalehdestä ja maalarinteipistä tehdyn "pään", jonka päälle laitoin puumassaa. Muotoiluvaiheessa valitsin lopullisen hahmoni eli kissan. Puumassaa oli helppo muokata ja sillä sai hyvin kasvonpiirteitä esiin. Olisin voinut hyödyntää muovailu-ominaisuuksia paljon enemmänkin. Puumassa sopii mielestäni hyvin alkuopetukseen, sillä se on helposti työstettävissä ja sitä ei tarvitse polttaa. Lopputulos on myös kevyt. Massaa voi myös maalata, mutta itse päädyin jättämään kauniin ruskean värin näkyviin. Kissan pään yhdistin kässässä tekemääni mekkoon ja kaulahuiviin.

Toiseksi viimeisellä ja viimeisellä demokerralla teimme kolme erilaista naamaria. Olin aikaisemmin tehnyt naamarin paperimassasta ja liisteristä, joten tällä kertaa keskityin itselleni uusiin tekniikoihin. Ensimmäiseksi muotoilin naamioni (eli ketun) vaahtomuovista saksilla leikaten. Pyrin saamaan aikaan kolmiulotteisuutta kuonon ja silmien alueelle. Toisena tekniikkana käytin sanomalehteä ja erikeepperi-vesiseosta. Vaahtomuovin päälle ladoin sanomalehtisuikaileita ja liimaseosta. Paksun kerroksen jälkeen irrotin naamarin kuivumaan. Kolmas tekniikka toimi samalla tavoin, materiaalina oli vain sanomalehden sijasta käsipaperia. Mielestäni käsipaperin käyttäminen oli huomattavasti helpompaa.

Viimeisellä demolla maalasimme naamiot. Itse käytin pullovärejä sanomalehti- ja käsipaperinaamioissa ja pulloväriä, johon oli lisätty liimaa vaahtomuovin maalaamiseen. Aloitin värien sekoittamisen ja koko maalausprosessin fiilispohjalta. Loppujen lopuksi kettuni saivat oranssin, violetin ja vihreän sävyjä. Naamioiden kuivuttua päätin vielä leikata ketuille silmät.

Naamareiden tekeminen sopii mielestäni varsin hyvin alakouluikäisille, sillä sen tekemisessä on eri työvaiheita, jotka ovat kuitenkin helppoja. Kevyet naamarit sopivat näytelmiin ja näin ollen kuvis on helppo integroida esim. äidinkieleen. Itse sain varmuutta uusien tekniikoiden käytöstä ja erilaisten massojen käyttäminen tuntuu nyt helpommalta. Kurssilla tehdyt työt ovat helposti sovellettavissa sellaisenaan, mutta ne antavat myös mahdollisuuden soveltamiseen. Kaiken kaikkiaan sain näinä muutamina tunteina taas hitusen enemmän varmuutta kuvataiteen opettamiseen!

Astan kuvistelua: viimeinen demo!

Neljännellä demolla tein samalla muotilla toisen naamion. Sanomalehtien sijasta käytin käsipaperia, mutta muutoin menetelmä oli sama. Käsipaperia käytettäessä kerroksia ei tarvinnut olla niin montaa. Työskentely oli helpompaa käsipaperin kanssa.

Seuraavaksi oli naamioiden maalaamisen aika. Maalausjälki oli naamioissa aika erilainen ja sen huomaa alla olevista kuvista. Sanomalehden tekstit jäivät näkyviin, mutta toisaalta sehän sopi hyvin tiikerille! Vaahtomuovissa samat värit näyttivät erilaisilta, kirkkaammilta. Vaahtomuovi imi hyvin väriä ja siksi sitä tarvitsi enemmän. Käsipaperista tehdyn naamion päätin jättää maalaamatta. Kaikista töistä tuli mielestäni hyvin esimerkkejä kuvataiteen opetuskäyttöön. Draamassa niiden käyttö ei niinkään ole sujuvaa, koska ne olivat pienikokoisia.

Kurssin antiin ja omiin töihini olin tyytyväinen. Sain ehkä rohkeutta kokeilla myös naamioiden tekemistä tulevien oppilaideni kanssa. Naamioiden teko oli itselleni uusi asia. Paperimassasta ja liisteristä olen tehnyt aiemmin muita kolmiuloitteisia töitä. Naamioiden tekeminen oli kuitenkin hieman erilaista. Oppilaiden kanssa naamioita toteutettaessa tekisin luultavasti naamiot, joita voisi käyttää myös muissa projekteissa. Kurssilla opituilla tekniikoilla voisi varmasti tehdä muutakin kuin naamioita. Myös puumassaan ja muovailuvahan kaltaiseen materiaaliin tutustuminen oli mielenkiintoista ja olisi ollut mukava, jos olisin päässyt tekemään myös muovailuvahan kaltaisesta materiaalista jotain, mutta oli kuitenkin mukava kuulla kokemuksia sen käytöstä muilta opiskelijoilta.

Astan kuvistelua 3. demo

Kolmannella demolla aloitimme naamioiden tekemisen. Muotoilin vaahtomuovista kissan, josta päätinkin myöhemmin tehdä tiikerin. Muotoilu oli helppoa, mutta vaatii ehdottomasti hyvät pienet sakset. Huonojen välineiden kanssa tekeminen on aina ikävää! Nenän liimasin kiinni kuumaliimalla, jonka käyttö on ennestään tuttua. Halusin saada työhöni sekä kohokuvioita että koverruksia, jotta tietäisin paremmin, miten ne onnistuvat ja mitkä ovat mahdollisia ongelmakohtia lasten kanssa tehtäessä. Naamion tekeminen oli hauskaa ja opettavaista. Vaahtomuovinaamiosta tuli jo naamio itsessään, mutta myös muotti seuraaville naamioille.

Toisen naamion tein tällä demolla sanomalehdistä ja liimasta. Ensin muotin päälle levitettiin märkiä sanomalehti suikaleita. Seuraavaksi levitin kerroksen vesi-liima –seosta, jossa oli noin puolet vettä ja puolet liimaa. Tämän jälkeen levitin taas kerroksen sanomalehtiä. Tämä toistettiin neljä kertaa. Viimeisen kerroksen kohdalla levitettiin liima-vesi –seoksen sijasta pelkkää erikeeperiä. Sitten vielä viimeinen kerros sanomalehtisuikaleita ja työ oli valmis jätettäväksi kuivumaan.

Astan kuvistelua 2. demo

Toisella kerralla tein keppinuken puumassasta. Materiaali oli minulle uusi ja siksi valitsin sen. Ensin muotoilin karhun sanomalehdistä maalarinteipin avulla ja kiinnitin sen keppiin. Tämän jälkeen hahmo päällystettiin massalla. Massa kuivui aika nopeasti, joten oli oltava nopea. Pienet yksityiskohdat voi muotoilla pelkästä massasta, kuten minun karhuni häntä ja korvat. Nukke tuntui aika painavalta, mutta kuivuttuaan se on hyvin kevyt. Myöhemmin vielä viimeistelin karhun kasvot peitetussilla. Muuten se ei mielestäni maalaamista kaivannut, koska siitä tuli hyvän värinen ja pinta on kaunis sellaisenaan.

Kuvis 2. demo - Lea

Aloitimme toisella demolla tekemään nukkeja. Olin ajatellut, että haluaisin tehdä käsinuken, koska ne ovat mielestäni "elävämpiä" ja kiinnostavampia kuin keppinuket tai kurkistusnuket. Vaikka en olekaan alkukasvatuksen käsityökurssilla, ajattelin, että voin viimeistellä nuken vartalon myös kotona ompelemalla.

Materiaalivaihtoehtoja oli käytössä useita, mutta halusin kokeilla "puumassaa", joka oli piparitaikinan tapaista, mutta kovettuisi itsestään 1-3 päivässä. Massasta sai helposti puun kuoren näköistä, koska massassa oli seassa puuainesta. Päätin siis hyödyntää massan ominaisuuksia ja tehdä puunuken, elävältä puulta näyttävän hahmon. Pään ja käsien sisus on sanomalehdestä, joka on teipattu oikeaan muotoon.

Massa kovettui jo työstettäessä vähän, joten koitin suunnitella kasvonpiirteet nopeasti. Halusin hahmoon "sarjakuvamaista" ilmettä, joka mielestäni syntyikin isojen silmien ja suuren suun myötä. Ajattelin vielä maalata silmät eläviksi, jotta nukesta tulisi mahdollisimman eloisa.

Kuvis 1.demo - Emmi

Kuvan piirtäminen pelkästään suullisen ohjeen avulla oli todella vaikeaa. En saanut missään vaiheessa kokonaiskäsitystä kuvasta ja jouduin turvautumaan omiin olevassa oleviin mielikuviin. Ensimmäisenä minulle kuvailtiin, että "Jossakin englantilaismaisemassa on keskellä kuvaa punaninen postilaatikko. Postilaatikon alapuolella on pässi." En ymmärtänyt, että pässi seisoo postilaatikon alla ja että kyseessä on valokuva. Kuvittelin, että kuva esittää jotain abstraktia teosta, jossa pässi on keskellä Lontoota roikkumassa postilaatikon alla. En päässyt tästä mielikuvasta eroon kun vasta lopussa, jolloin selittäjä kertoi kuvan olevan nummimailta. Kuitenkin hyvin hataran käsityksen pohjalta piirretty kuva vastasi loppujen lopuksi aika paljon alkuperäistä. Hauska harjoitus, joka soveltuu kaikenikäisille!

Kuvis 1. demo - Lea

Annikan, Astan ja Lean versoita "kerrotuista kuvista". 

Tunnin harjoituksena oli kuvalähtöisesti kuvasta kertominen niin, että piirtäjät eivät nähneet kuvaa. Ensimmäisellä kerralla piirtäjät eivät saaneet kysyä selventäviä kysymyksiä, toisella kerralla saivat. Olin alkuun piirtäjänä ja vaikka työ tuntui haastavalta, oli hauskaa piirtää toisen kuvailun perusteella ja koittaa tulkita sanallista viestiä kuvalliseksi. Kun viimeisenä olin sitten itse kertomisvuorossa, oli kuvan SELKEÄSTI kuvaileminen todella haastavaa!

Kuten demolla puhuttiinkin, on harjoitus hyvä sekä kertojalle, jonka täytyy koittaa olla mahdollisimman selväsanainen, sekä piirtäjälle, joka saa harjoitella kuuntelemista. Työskentely vaatii paljon keskittymistä, mutta työn tulos on jännittävä ja koska teimme harjoituksen kolmestaan, pystyivät piirtäjätkin vertaamaan sitä, miten erilaisia käsityksiä heille syntyi kertojan puheen perusteella!

Ilmaisu 4. demo - Lea

Ilmaisun osio loppui ryhmien suunnittelemien työpajojen esittelyihin. Meidän ryhmämme työpajaa tutkittiin ensin ja saimme hyvää palautetta siitä, että työpajan jokainen kerta linkittyy selkeästi pääaiheeseen, eli naamiotyöskentelyyn.

Kun esittelimme kuvaa, joka toimi lähtökohtana työpajallemme, puhuimme alkuperäisestä ajatuksestamme, eli erilaisuuden kohtaamisesta. Kuitenkin työpajan muotoutuessa vaihdoimme päätavoitetta pikemminkin tunnekasvatuksen ja toisen asemaan asettumisen harjoittelemiseen. Palautteessa monet kyselivät kuitenkin tuon alkuperäisen tavoitteemme perään... Mielestäni tämänhetkisen tavoitteet ovat kuitenkin riittävät. Ehkä eri kertojen sisältöön voisi lisätä linkkiä tuohon alkuperäiseen kuvaan??

Työpajaan pitäisi lisätä yksittäisien kertojen kohdalle mm. musiikin opsin tavoitteita, koska käytämme musiikkia useassa harjoituksessa työskentelyn tukena tai inspiraation lähteenä. Mielestäni saimme kuitenkin työpajan "raamit" hyvin kasattua ja jokaisella kerralla näkyy sekä ilmaisun että kuvataiteen painotus (mikä käsittääkseni oli työpajan tarkoitus?).

Ilmaisu 3.demo - Lea

Kolmannen demon ilmaisuleikkejä: 

Mitä minä teen? -leikki

Tunnepatsas: Viha

Leikkiharjoituksista sai paljon ideoita siihen, millaisilla tavoilla voidaan työpajoissakin lähteä purkamaan käsiteltäviä asioita. Erityisesti alkukasvatuksessa kehollisuus ja fyysinen tekeminen ovat tärkeitä - kehoilmaisu on ehkä tutumpaa lapsille kuin suullinen tai kirjallinen ilmaisu, tai ainakin sitä on tärkeää harjoitella (kehonkieli, ilmeiden ja tunteiden tunnistaminen...). 

Jaksosuunnitelma

Jakson tavoitteet:
Draamallinen tavoite: naamarityöskentely, äänenkäyttö
Kasvatuksellinen: ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja vastuullisesti sekä tulkitsemaan muiden viestintää ja tunteita sekä arvostamaan muita. Toisen rooliin asettuminen
Kognitiivinen tavoite: toisten huomioon ottaminen, oikeudet, velvollisuudet ja vastuut ryhmässä, erilaisiayhteistoimintatapoja

1. kerta
Tunnin päätavoite: Motivoidaan aiheeseen kuvan tarkastelulla.
Sisältö: Käsitellään erilaisuutta leikkien ja keskustellen. Naamioihin tutustuminen.
Opettaja kertoo mitä jakson aikana tullaan tekemään.
Työtavat- ja tekniikat:
-Tutustumisleikkinä hedelmäsalaatin sovelluksia. 10min
- Kuvan tutkiminen: Keitä kuvassa on? Yhdessä keskustellen kehitellään hahmoille
taustatarinat. Esim. mitä hahmot sanovat jne. 20min
- Leikki: liiku kuten prinssi, kääpiö, vihainen, surullinen... 15min
- Naamiotyöskentelyyn tutustuminen, Mikä on naamio? Opettaja kertoo mitä jakson aikana tullaan tekemään. Johdattelee oppilaat naamioihin esittelemällä oman naamionsa ja antaa oppilaille aikaa suunnitella omaa naamiota.(Minkälaisia hahmoja kuvan metsässä voisi asustaa?). 35min
- Loppurentoutus: Opettaja lukee/keksii sadun prinssistä ja tontusta. 10min
Opettajan rooli: Ohjaaja ja keskustelun virittäjä
Materiaalit: Kuva, tietokone

2. kerta
Tunnin päätavoite: Tunneilmaisu, Naamioiden teko
Sisältö: Harjoitellaan tunneilmaisua, sekä tehdään naamiopohjat (jotka maalataan ja koristellaan seuraavalla tunnilla).
Työtavat ja tekniikat:

- Alkuleikki: Oppilaille jaetaan kuvakortit, joissa on eri eläinten kuvia. Jokaiselle oppilaalle on pari, jolla on sama eläinkortti. Oppilaiden tulee löytää parinsa esittämällä eläintä. Toistetaan muutaman kerran. 10min.
- Tunneharjoitus: oppilaat jaetaan pienryhmiin. Heille näytetään kuva, jossa on selkeästi jokin tilanne käynnissä. Jokainen pienryhmä saa oman tunteen ja ryhmän tulee esittää kuvan tilanne tällä tunteella. Muut ryhmät yrittävät arvata, mikä tunne on kyseessä (esim. vihainen, surullinen, iloinen, hermostunut). 25 min.
-Naamion suunnittelun jatkaminen: Oppilaat ovat jo edellisellä tunnilla alkaneet suunnitella naamioita. Oppilaiden on täytynyt miettiä, mitä hahmoa heidän naamionsa esittää, millainen se on luonteeltaan ja mitä tunteita naamio ilmentää. Opettaja tarkistaa suunnitelmat ennen työn aloitusta ja keskustelee oppilaiden kanssa mahdollisista ongelmakohdista. 10 min
-Naamioiden teko: Opettaja näyttää, kuinka naamiot valmistetaan. Oppilaat aloittavat oman naamioiden valmistamisen (kipsi, paperimassa?). Naamioit jätetään kuivumaan seuraavaa kertaa varten, jolloin naamiot viimeistellään. 35 min
- Loppuleikki: Opettaja soittaa erilaisia lyhyitä musiikkinäytteitä, jotka ilmentävät jotakin tunnetta (kuten surullinen, vihainen, iloinen..) ja oppilaiden tulee liikkua näiden musiikkien tahtiin tilassa. 5 min
Opettajan rooli: Ohjaaja, toiminnan seuraaja

Materiaalit ja tarvikkeet: Eläinkortit, tunnekuvat, naamiomateriaalit, musiikki

3. kerta

Tunnin päätavoite: Naamioiden maalaaminen pulloväreillä, väreihin ja niistä nousseisiin tunnetiloihin tutustuminen.

Sisältö: Erilaisia leikkejä, jotka johdattelevat väreihin ja niihin liittyviin tunteisiin. Naamioiden maalaaminen.

Työtavat ja tekniikat:

- Alkuleikki: väriympyrä (10 min)

- Kuunnellaan silmät kiinni vaihtelevaa ja tunteita herättävää musiikkia (esim. Vivaldi)

à Keskustelua: minkälaisia tunteita musiikin eri kohdat herättävät? Mitä näit? Mitä värejä näit? (10 min)

- Maalataan yhdessä ryhmän kanssa iso tunteiden sateenkaari rullapaperille

è Oppilaat kirjoittavat värien kohdalle heidän mielestään väriä vastaavan tunteen (25 min)

- Maalataan naamiot pulloväreillä. (oppilas saa halutessaan suunnitella erilliselle paperille) Pyritään tuomaan naamion kuvastamaa tunnetta esiin käyttämällä eri värejä. Tarvittaessa käydään läpi värien sekoittamista. (35 min)

- Naamioiden ollessa kuivumassa, pidetään pieni taidenäyttely. Jokainen saa esitellä naamionsa tunteen ja värit muutamalla sanalla (10 min)

Opettajan rooli: Työskentelyn ja keskustelun ohjaaja, virikkeiden antaja

Materiaalit ja tarvikkeet: rullapaperia, piirustuspaperia, alustat, pullovärit, erikokoisia siveltimiä, klassista musiikkia ja cd-soitin, edellisellä tunnilla valmistetut naamiot

4. kerta
Tunnin päätavoite: Naamiotyöskentely
Sisältö: Erilaisia naamio harjoituksia. Kuinka naamion kanssa voidaan luoda mielikuvitushahmoille elämä?
Työtavat ja teknikat:
- Alkuleikki: peliharjoitus parin kanssa. Vuorotellen johdetaan liikettä. 10min
- Naamiotyöskentelyn aloitus. Sääntöjen kertaus. 10 min
- Roolileikki liikkuen naamarin kanssa. Tunneilmaisut mukana leikissä. 10min
- Kuuma tuoli työskentely pienryhmissä. 25 min
- Ryhmissä pien esityksen suunnittelu ja harjottelu. 25min
- Loppurentoutus ja roolista poistuminen: rauhallisen musiikin avulla omaan kehoon palaaminen. 10min
Opettajan rooli: Ohjaava sivusta seuraaja
Materiaalit ja tarvikkeet: Naamiot, huivit, rekvisiittaa, Mitä roolisi tarvitsee ensi kerran esityksiin?

5. kerta
Tunnin päätavoite: Tuotosten esittely muille ja projektin koonta. Oman ja muiden työn arvostaminen.
Sisältö: Naamioesitysten harjoittelu ja esittäminen. Jakson reflektointi.
Työtavat ja teknikat:
- Alkuleikki: Seuraa johtajaa- leikin muunnoksia. Jonon ensimmäinen esittää jotakin tunnetta elein ja äänin, ja muiden tulee matkia. 10min

- Aikaa esityksien valmisteluun. Tarvitsetko kasvomaalia jne? Rekvisiitan valmistelu. 20min

- Esitykset, 4 ryhmää. 30 min

- Arviointi ja reflektointi: Oppilaat antavat ryhmille palautetta siitä, missä ryhmä onnistui erityisen hyvin. 15 min

- Loppurentoutus. 7min
Opettajan rooli: Ohjaava sivusta seuraaja

Materiaalit ja tarvikkeet: Esityksiin tarvittava rekvisiitta.

Ilmaisu 2.demo - Lea

Oli yllättävän vaikeaa alkaa tutkimaan kuvaa ja sen hahmoja käyttäen mielikuvitusta taustatarinan luomiseksi. Huomasin itse, että olisin kaivannut enemmän aikaa kuvan sisäistämiseen sekä sen herättämien tunteiden käsittelemiseen. Ryhmätyöskentely kuvien pohjalta oli kuitenkin mielenkiintoista (esim. patsasharjoitus).

Eniten pohdin ilmaisukurssin aikataulua: en ole ehtinyt (enkä tiedä onko kukaan muukaan ryhmässämme) tutustumaan kurssikirjallisuuteen, eikä itse työpajaa varten ole vielä saatu tarpeeksi selkeitä ohjeita. Jos ilmaisun demoja on jäljellä enää kaksi ja toisella niistä pitäisi jo esitellä työpajasuunnitelmaa, tulee meille aika kiire!! Lisäksi on vaikeaa suunnitella tehtäviä ilmaisuosioon, kun kuvataiteen puolisko on vielä "auki". Onko tarkoitus, että työpajan "kerroille" suunnitellaan sekä ilmaisu- että taidetehtäviä, vai painottuvatko työpajan tunnit eri aihealueisiin?

2. demo -Asta-

Toisella demolla teimme draamaharjoitteita, joista saimme hyviä ideoita työpajoihimme ja omaan opetukseemme tulevaisuudessa. Kuvien tarkastelu oli harjoituksissa suuressa osassa ja tämä oli hyvä, koska näin saimme käsitystä siitä, miten voisimme työpajassamme lähteä liikkeelle.

Oli hauska huomata, kuinka eri ihmiset näkivät samassa kuvassa aivan eri asioita. Oli mielenkiintoista etsiä ryhmän kuvista yhteistä teemaa ja tehdä tämän pohjalta myös jatkoharjoituksia.

1. demo -Asta-

1. demo -Asta-

Ensimmäisellä demolla alkoi jo pikku hiljaa hahmottua työpajamme idea ja saimmekin valittua kuvan, jonka pohjalta lähdemme työstämään työpajaa.

Tällöin myös pikku-prinsessa oli pitämässä meille erilaisia esityksiä. Oli hauska nähdä ja kuulla, millaisiin asioihin tämän ikäinen lapsi kiinnittää huomiota ja pitää tärkeänä. Lisäksi näin valottui hieman kuva siitä, millä tasolla lapset ovat ennen koulun aloittamista. Saimme huomata, että viiden vuoden ikäinen lapsi nauttii esiintymisestä ja erilaisesta rekvisiitasta. Tulevina opettajina meidän tehtävänämme onkin miettiä, miten saisimme ylläpidettyä tätä!

2. Demo Mariella

Tämän demon yhtenä tavoitteena oli löytää yhteisiä tavoitteita työskentelylle. Omia tavoitteitani ajatellessani, huomasin tulevani hyvin hämmentyneeksi. En ole kovin ilmaisullinen ihminen, enkä omaa suurta kiinnostusta draamaa kohtaan. Silti tiedän tämän olevan varsin hyvä keino käydä yhdessä lasten kanssa oppilaslähtöisesti varsinkin isoja asioita. Omina tavoitteinani siis on tutustua ilmaisuun ja draamaan ja löytää siitä positiivisia ulotteita. Ymmärtää sitä paremmin ja sitä kautta saada työvälineitä tulevaisuutta varten lasten kanssa toimimiseen oppilaslähtöisemmin.

Tavoitteet

Tavoitteiksi työpajalle koostimme OPS:ista mielestämme keskeisiä tavoitteita, jotka vaikuttavat prosessin taustalla. 

Yleisistä tavoitteista valitsimme mm.:

Oppilas oppii
• ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja vastuullisesti sekä tulkitsemaan muiden viestintää• arvioimaan toimintansa eettisyyttä ja tunnistamaan oikean ja väärän
• tunnistamaan esteettisten kokemusten tärkeyden elämänlaadulle
• toisten huomioon ottaminen, oikeudet, velvollisuudet ja vastuut ryhmässä, erilaisia
yhteistoimintatapoja.

Ja äidinkielen 1- ja 2-luokan tavoitteista mm.:

• oppii kysymään ja vastaamaan sekä kertomaan omia tietojaan, kokemuksiaan,
ajatuksiaan ja mielipiteitään
• kehittää kielellistä ja fyysistä kokonaisilmaisuaan
• suullista ja kirjallista ilmaisua erilaisissa koulun vuorovaikutustilanteissa, pari-,
pienryhmä- ja luokkakeskusteluja
• keskittyvää, tarkkaa ja päättelevää kuuntelemista
• kuullun, nähdyn, koetun ja luetun työstämistä improvisoinnin, kerronnan, leikin ja
draaman avulla, myös muihin taideaineisiin integroiden.



(Lähteenä OPS)

Ilmaisu 1.demo - Lea

Tunnelmia ensimmäisen demon jälkeen...

Tässä vaiheessa olen vielä vähän pihalla siitä, mitä kurssin tehtävä pitää varsinaisesti sisällään, mutta vähitellen (ja kysymyksiä pursuten) alkaa työpaja-tehtävän runko hahmottua. Koska tehtävänanto on hyvin laaja, on kokonaisuuden käsitteleminen vielä vaikeaa: meidän pitää esimerkiksi määritellä monenlaisia tavoitteita (kasvatuksellinen tavoite? "tekninen tavoite"?) työskentelyyn, sekä itsellemme että kohderyhmälle. Ehkä sitten, kun tavoitteet ovat selvillä, on myös työpajan suunnitteleminen helpompaa. 

Tässä ryhmälle nähtäväksi kuva, josta puhuin demolla. En muistanutkaan, että maisema oli luminen metsä! Pohdimme lähtökohdaksi erilaisia kohtaamisia ja ennakkoluulojen avaamista. Kuvassa olevien hahmojen kautta voidaan käyttää mielikuvitusta, kun kysytään "Ketä kuvassa on? Mistä he ovat tulossa ja minne menossa? Mitä hahmot sanovat ja ajattelevat?"

Kuva on John Bauerin, ja googlen kuvahausta löytyy lisää kuvia tekijältä, jotka ovat myös ihania! 

Jos muilla on myös kuvaehdotuksia niin pistäkää blogiin, vaihtoehtoja on kyllä älyttömästi...

Lea