Emmi ja viimeiset kuviksen demot!

Toisella kuviksen demolla teimme nuken tai sen osia. Tarkoituksena oli tehdä nukelle esim. pää tai muita vartalon osia, jotka oli mahdollista liittää käsityössä tehtyyn, opetuskäyttöön valmistettuun nukkeen. Aluksi tarkoituksenani oli tehdä kurkistusnukke, mutta valmistusprosessin aikana päädyinkin tekemään perinteisemmän käsinuken. Valitsin itselleni aiheeksi eläimen ja materiaaliksi "puumassan", ruskean, muovailuvahan kaltaisen itsestään kovettuvan matskun. Ensin liitin puutikun päähän sanomalehdestä ja maalarinteipistä tehdyn "pään", jonka päälle laitoin puumassaa. Muotoiluvaiheessa valitsin lopullisen hahmoni eli kissan. Puumassaa oli helppo muokata ja sillä sai hyvin kasvonpiirteitä esiin. Olisin voinut hyödyntää muovailu-ominaisuuksia paljon enemmänkin. Puumassa sopii mielestäni hyvin alkuopetukseen, sillä se on helposti työstettävissä ja sitä ei tarvitse polttaa. Lopputulos on myös kevyt. Massaa voi myös maalata, mutta itse päädyin jättämään kauniin ruskean värin näkyviin. Kissan pään yhdistin kässässä tekemääni mekkoon ja kaulahuiviin.

Toiseksi viimeisellä ja viimeisellä demokerralla teimme kolme erilaista naamaria. Olin aikaisemmin tehnyt naamarin paperimassasta ja liisteristä, joten tällä kertaa keskityin itselleni uusiin tekniikoihin. Ensimmäiseksi muotoilin naamioni (eli ketun) vaahtomuovista saksilla leikaten. Pyrin saamaan aikaan kolmiulotteisuutta kuonon ja silmien alueelle. Toisena tekniikkana käytin sanomalehteä ja erikeepperi-vesiseosta. Vaahtomuovin päälle ladoin sanomalehtisuikaileita ja liimaseosta. Paksun kerroksen jälkeen irrotin naamarin kuivumaan. Kolmas tekniikka toimi samalla tavoin, materiaalina oli vain sanomalehden sijasta käsipaperia. Mielestäni käsipaperin käyttäminen oli huomattavasti helpompaa.

Viimeisellä demolla maalasimme naamiot. Itse käytin pullovärejä sanomalehti- ja käsipaperinaamioissa ja pulloväriä, johon oli lisätty liimaa vaahtomuovin maalaamiseen. Aloitin värien sekoittamisen ja koko maalausprosessin fiilispohjalta. Loppujen lopuksi kettuni saivat oranssin, violetin ja vihreän sävyjä. Naamioiden kuivuttua päätin vielä leikata ketuille silmät.

Naamareiden tekeminen sopii mielestäni varsin hyvin alakouluikäisille, sillä sen tekemisessä on eri työvaiheita, jotka ovat kuitenkin helppoja. Kevyet naamarit sopivat näytelmiin ja näin ollen kuvis on helppo integroida esim. äidinkieleen. Itse sain varmuutta uusien tekniikoiden käytöstä ja erilaisten massojen käyttäminen tuntuu nyt helpommalta. Kurssilla tehdyt työt ovat helposti sovellettavissa sellaisenaan, mutta ne antavat myös mahdollisuuden soveltamiseen. Kaiken kaikkiaan sain näinä muutamina tunteina taas hitusen enemmän varmuutta kuvataiteen opettamiseen!

Astan kuvistelua: viimeinen demo!

Neljännellä demolla tein samalla muotilla toisen naamion. Sanomalehtien sijasta käytin käsipaperia, mutta muutoin menetelmä oli sama. Käsipaperia käytettäessä kerroksia ei tarvinnut olla niin montaa. Työskentely oli helpompaa käsipaperin kanssa.

Seuraavaksi oli naamioiden maalaamisen aika. Maalausjälki oli naamioissa aika erilainen ja sen huomaa alla olevista kuvista. Sanomalehden tekstit jäivät näkyviin, mutta toisaalta sehän sopi hyvin tiikerille! Vaahtomuovissa samat värit näyttivät erilaisilta, kirkkaammilta. Vaahtomuovi imi hyvin väriä ja siksi sitä tarvitsi enemmän. Käsipaperista tehdyn naamion päätin jättää maalaamatta. Kaikista töistä tuli mielestäni hyvin esimerkkejä kuvataiteen opetuskäyttöön. Draamassa niiden käyttö ei niinkään ole sujuvaa, koska ne olivat pienikokoisia.

Kurssin antiin ja omiin töihini olin tyytyväinen. Sain ehkä rohkeutta kokeilla myös naamioiden tekemistä tulevien oppilaideni kanssa. Naamioiden teko oli itselleni uusi asia. Paperimassasta ja liisteristä olen tehnyt aiemmin muita kolmiuloitteisia töitä. Naamioiden tekeminen oli kuitenkin hieman erilaista. Oppilaiden kanssa naamioita toteutettaessa tekisin luultavasti naamiot, joita voisi käyttää myös muissa projekteissa. Kurssilla opituilla tekniikoilla voisi varmasti tehdä muutakin kuin naamioita. Myös puumassaan ja muovailuvahan kaltaiseen materiaaliin tutustuminen oli mielenkiintoista ja olisi ollut mukava, jos olisin päässyt tekemään myös muovailuvahan kaltaisesta materiaalista jotain, mutta oli kuitenkin mukava kuulla kokemuksia sen käytöstä muilta opiskelijoilta.

Astan kuvistelua 3. demo

Kolmannella demolla aloitimme naamioiden tekemisen. Muotoilin vaahtomuovista kissan, josta päätinkin myöhemmin tehdä tiikerin. Muotoilu oli helppoa, mutta vaatii ehdottomasti hyvät pienet sakset. Huonojen välineiden kanssa tekeminen on aina ikävää! Nenän liimasin kiinni kuumaliimalla, jonka käyttö on ennestään tuttua. Halusin saada työhöni sekä kohokuvioita että koverruksia, jotta tietäisin paremmin, miten ne onnistuvat ja mitkä ovat mahdollisia ongelmakohtia lasten kanssa tehtäessä. Naamion tekeminen oli hauskaa ja opettavaista. Vaahtomuovinaamiosta tuli jo naamio itsessään, mutta myös muotti seuraaville naamioille.

Toisen naamion tein tällä demolla sanomalehdistä ja liimasta. Ensin muotin päälle levitettiin märkiä sanomalehti suikaleita. Seuraavaksi levitin kerroksen vesi-liima –seosta, jossa oli noin puolet vettä ja puolet liimaa. Tämän jälkeen levitin taas kerroksen sanomalehtiä. Tämä toistettiin neljä kertaa. Viimeisen kerroksen kohdalla levitettiin liima-vesi –seoksen sijasta pelkkää erikeeperiä. Sitten vielä viimeinen kerros sanomalehtisuikaleita ja työ oli valmis jätettäväksi kuivumaan.

Astan kuvistelua 2. demo

Toisella kerralla tein keppinuken puumassasta. Materiaali oli minulle uusi ja siksi valitsin sen. Ensin muotoilin karhun sanomalehdistä maalarinteipin avulla ja kiinnitin sen keppiin. Tämän jälkeen hahmo päällystettiin massalla. Massa kuivui aika nopeasti, joten oli oltava nopea. Pienet yksityiskohdat voi muotoilla pelkästä massasta, kuten minun karhuni häntä ja korvat. Nukke tuntui aika painavalta, mutta kuivuttuaan se on hyvin kevyt. Myöhemmin vielä viimeistelin karhun kasvot peitetussilla. Muuten se ei mielestäni maalaamista kaivannut, koska siitä tuli hyvän värinen ja pinta on kaunis sellaisenaan.

Kuvis 2. demo - Lea

Aloitimme toisella demolla tekemään nukkeja. Olin ajatellut, että haluaisin tehdä käsinuken, koska ne ovat mielestäni "elävämpiä" ja kiinnostavampia kuin keppinuket tai kurkistusnuket. Vaikka en olekaan alkukasvatuksen käsityökurssilla, ajattelin, että voin viimeistellä nuken vartalon myös kotona ompelemalla.

Materiaalivaihtoehtoja oli käytössä useita, mutta halusin kokeilla "puumassaa", joka oli piparitaikinan tapaista, mutta kovettuisi itsestään 1-3 päivässä. Massasta sai helposti puun kuoren näköistä, koska massassa oli seassa puuainesta. Päätin siis hyödyntää massan ominaisuuksia ja tehdä puunuken, elävältä puulta näyttävän hahmon. Pään ja käsien sisus on sanomalehdestä, joka on teipattu oikeaan muotoon.

Massa kovettui jo työstettäessä vähän, joten koitin suunnitella kasvonpiirteet nopeasti. Halusin hahmoon "sarjakuvamaista" ilmettä, joka mielestäni syntyikin isojen silmien ja suuren suun myötä. Ajattelin vielä maalata silmät eläviksi, jotta nukesta tulisi mahdollisimman eloisa.